eMentoroinnin välietapilla

Tämä on ensimmäinen varsinainen blogikirjoitus minulta - aktorilta - ja melkein jäi tämäkin kirjoittamatta tietoteknisistä syistä johtuen!

eMentorointia yhdessä Juhan kanssa on nyt taivallettu hyvä tovi, ja kantavana teemana tähän saakka on ollut vuorovaikutus. Keskustelut ja mentorin antamat materiaalit tehtävineen ovat antaneet paljon ajattelemisen aihetta, ja lopulta aina olen löytänyt itseni tutkimassa omaa itseäni syvällisemmin kuin olin ehkä etukäteen ajatellut. Tuntemattoman sotilaan Hietasta lainaten: "mää ihmettele oikke ittiän. Mikä mää ollenka olenka!" Toisin kuin Hietanen kyseisessä tilanteessa, itse en ole kokenut suurta sankaruutta, vaan oikeastaan päin vastoin.

Omat vuorovaikutustaidot, ja jopa oma persoona ovat joutunut henkilökohtaisen suurennuslasini alle, kun olen tehtävien myötä pohtinut tulevan työelämän, mahdollisen johtajuuden ja asiantuntijuuden haasteita. Painotan kuitenkin, että tämä syvällinen itsetutkiskelu on ollut täysin omaehtoista, kun mentorin kanssa läpi käydyt asiat ovat "muhineet" mielessä pitkin mentorointitaivalta.

Eräs mieleenpainuvimmista "oivalluksista" liittyi tehtävään, jossa tarkoituksena oli miettiä omaa vuorovaikutuskenttää koulun, perheen ja vapaa-ajan näkökulmista. Millaisia vuorovaikutustilanteita minulla tällä hetkellä näillä osa-alueilla on, kenen kanssa ja kuinka paljon? Pohdin ja pohdin, ja lopulta sain mindmapille joitakin hassuja palloja ja viivoja - mielestäni ihan surkean viritelmän! Seuraavan kerran tavatessamme totesin vain, että "tässä kaikki, enempää en keksinyt, tällä hetkellä vuorovaikutuskenttäni on näin autio ja tyhjä!" Siitä kehkeytyi ajatuksia herättävä keskustelu, jonka ydin oli, että tämä hetki ja tämän hetken vuorovaikutteisuus kuuluvat tähän hetkeen - menneisyydessä on ollut jotain muuta, ja tulevaisuudella taas on todennäköisesti annettavanaan jotain muuta. Kiireinen lapsiperheen arki ja kovatahtinen opiskelu ottavat veronsa kaikesta vuorovaikutuksesta, eikä tämä hetki määrittele tulevaisuutta. Tällä hetkellä voin kuitenkin esimerkiksi loistavan mentorini kanssa kerätä eväitä tulevaisuuteen ja herätellä niitä taitoja, joita myöhemmin työelämässä tulen jälleen tarvitsemaan, etenkin uinuvan vuorovaikutukseni osalta.

Ryhmämentoroinnista
Ryhmämentoroinnin ensimmäinen "varsinainen" Skype-tapaaminen pidettiin juuri joulun alla. Tavoitteidemme mukaisesti keskustelimme tiimityön mahdollisuuksista 2010-luvun työyhteisössä. Tähän kokoukseen olin valmistautunut kysymyksin, jotka olin edeltä lähettänyt mentoreille. Saimme myös ennalta Juhalta luettavaksi materiaalia, ja se antoi hyvin eväitä keskustelulle. Huolimatta siitä, että tuntui kuin omien kysymysteni pointti olisi ollut välillä hukassa jopa itseltäni, sain paljon pohdittavaa, erityisesti ajatus ryhmä- ja tiimityön erottamisesta oli mainio. Toisaalta edelleen jäin itse miettimään, että milloin ja missä kontekstissa ryhmä- ja milloin tiimityö?
Keskustelussa tuli esiin se, että tiimityö ei kaikilla aloilla ole tuttua tai edes mahdollistakaan, mutta joissakin näistä tapauksista on kyse vain vanhoista, jumiutuneista rakenteista. Myös tähän keskusteluun limiytyi luontevasti ajatus toimivasta vuorovaikutuksesta, jonka kautta myös rakennetaan toimiva työyhteisö tiimeineen tai ryhmineen.

Seuraavan tapaamisen pohdintoja jäsentelen edelleen mielessäni. Ensi kerralla puhutaan omista vahvuuksista ja heikkouksista, joten jälleen ollaan vaistämättä tiukan suurennuslasin alla. Palaillaan aiheeseen blogin osalta myöhemmin!

- Jenni