Omat vahvuudet ja kehittämistä vaativat osa-alueet

Pari- eMentorointitapaaminen 16.1.2017

Edellisessä tapaamisessa (1.12.2016) eMentori antoi aktorille tehtäväksi pohtia ja määritellä pari-eMentorointisopimuksen tavoitteiden mukaisesti kolme tunnistamaansa vahvuutta ja kolme kehittämistä vaativaa osa-aluetta. Tarkastelunäkökulmana oli esimiehenä toimiminen. 

Tapaamisen aluksi keskustelimme hieman siitä, että kuinka tarkoituksenmukaisena aktori oli kokenut edellä mainitun tehtävän ja oliko hänen helppo määritellä omat vahvuudet ja kehittämistä vaativat osa-alueensa. Aktori totesi, että hänen mielestä tehtävä oli tarkoituksenmukainen ja hänen oma pohdinta oli auttanut häntä tunnistamaan omia vahvuuksia sekä kehittämistä vaativia osa-alueita. Varsinaisesta tehtävän laadinnasta hän totesi, että aluksi hänellä oli mielessä monenlaisia aiheita, mutta kun hän ryhtyi kirjoittamaan aiheita paperille, niin hänestä tuntui, etteivät aiheet kuvastaneet häntä itseään. Hän joutui myös tekemään pienen tarkistuksen aiheisiin liittyen kysymällä perhepiirin (aviomies) mielipidettä siitä, että kuvastavatko aktorin itse määrittelemät vahvuudet myös heidän mielestään hänen vahvuuksia. Perhepiirin suhtautuminen kysymykseen oli ollut positiivisen kannustava ja vastaus myönteinen.    

Aktori oli määritellyt tehtävän toimeksiannon mukaisesti seuraavat vahvuudet sekä kehittämistä vaativat osa-alueet, jotka hän oli tunnistanut itsessään (pohtimalla aihetta itsenäisesti):

Vahvuudet:

¾    olen hyvä analysoimaan ja tekemään yhteenvetoja

¾    olen hyvä kuuntelija

¾    en kaihda julkisiakaan vuorovaikutustilanteita.

Kehittämistä vaativat osa-alueet:

¾    en ole parhaimmillani ”small talk” tilanteissa

¾    minusta voi saada ujon ensivaikutelman, olen vähän ”hidassyttöinen”

¾    saatan joskus jäädä pohtimaan asiaa niin, että ”myöhästyn” koko keskustelusta, kun asioissa on jo menty eteenpäin.

Seuraavaksi eMentori pyysi aktoria merkitsemään numeroilla tärkeysjärjestykseen hänen mielestään kolme esimiehenä toimimiseen vaikuttavaa tärkeintä aihealuetta. Huom! aiheet tuli valita aktorin itse määrittelemistä vahvuuksista ja kehittämistä vaativista osa-alueista (kts. edellä)

Aktori määritteli seuraavan järjestyksen: 1. en kaihda julkisiakaan vuorovaikutustilanteita, 2. olen hyvä analysoimaan ja tekemään yhteenvetoja 3. olen hyvä kuuntelija. Kun aktori oli tehnyt oman määrittelynsä, eMentori kysyi aktorilta; satutko huomaamaan, että määrittelemäsi aihealueet tärkeysjärjestyksessä sijoittuvat hänen ennakkotehtävänä laadittuihin vahvuusalueisiin. Aktori vastasi kysymykseen hieman arastellen, mutta myöntäen, että kyllä. Arastelu varmaankin aiheutui siitä, että havaintojeni mukaan aktori oli tunnistanut oman pohdinnan tuloksena itsessään enemmän kehittämistä vaativia osa-alueita, mutta ei niinkään vahvuuksia. Keskustelimme aiheesta hieman lisää ja keskustelun lopuksi totesimme yhdessä; aktorilla on olemassa monia esimiestyön kannalta erittäin merkityksellisiä osa-alueita ja hän voi näin ollen olla ylpeä itsestään (ei ole tarvetta painaa päätä pensaaseen).  

Seuraavaksi eMentori kysyi aktorilta; kun nyt olemme tunnistaneet aktorin vahvuudet ja kehittämistä vaativat osa-alueet, niin miten meidän olisi tarkoituksenmukaista edetä, että saavuttaisimme tasapainon esimiestyön eri osa-alueilla. Pohdinnan tueksi piirsimme paperille perinteisen ”punnus vaakan kuvan”. Painoina käytimme vaakan toisella puolella aktorin vahvuuksia ja toisella puolella kehittämistä vaativia osa-alueita. Pienen pohdinnan jälkeen yhteinen näkemyksemme oli, että suuntaamalla aktiiviset toimenpiteet kehittämistä vaativiin osa-alueisiin ja ylläpitämällä vahvoja osa-alueita, voimme saavuttaa mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla tasapainon esimiestyön vaatimilla osa-alueilla (kokonaisuus).       

Tapaamisen viimeisenä aihealueena keskustelimme vielä siitä, että menestyykö työelämässä paremmin ekstrovertti vai introvertti. Aihe nousi keskustelun aiheeksi todennäköisesti siitä syystä, että aktori tunnistaa itsessään enemmän introvertin kuin ekstrovertin piirteitä. Tämä näkyy hyvin myös aktorin määrittelemissä kehittämistä vaativissa aihealueissa (kts. kehittämistä vaativat osa-alueet).

eMentori totesi; yleisenä uskomuksena on, että ekstrovertit menestyvän paremmin hektisissä ja nopeasti muuttuvissa 2000- luvun työyhteisöissä. Asiaa on myös tutkittu ja viimeisimmissä tutkimuksissa on tullut ilmi myös sellaista tutkimustulosta, jotka puoltavat introvertin tarpeellisuutta 2000- luvun työyhteisöissä. Nämä tutkimustulokset tukevat myös eMentorin omaa kokemusperäistä näkemystä aiheesta. Hieman pelkistäen; mikäli työyhteisön jäsenien persoonallisuuden hallitsevana piirteenä on liian voimakkaasti ainoastaan ekstroverttejä, niin työyhteisössä on paljon puhetta ja ajatuksia, mutta vähän sisältöä. Tämän vuoksi toimivissa työyhteisössä tarvitaan aina myös introvertteja. Introvertit tuovat omalla persoonallaan työyhteisöön rauhallisuutta ja usein myös syvällisen pohdinnan tuloksena muodostunutta asiasisältöä, jota tarvitaan jokaisessa työyhteisössä. Keskustelun lopputuloksena totesimme yhdessä, että 2010- luvun työyhteisöissä tarvitaan ekstroverttejä ja introvertteja, Joten tämän kysymyksen suhteen aktori voi luottaa omaan tulevaisuuteensa.      

Ystävällisin terveisin: eMentori